Press "Enter" to skip to content

VakO 5278:2017: Tuliko venäläinen työnantaja X vapauttaa vakuuttamisvelvollisuudesta A:n osalta ajanjaksolla 1.1.2016-31.12.2020?

Asiassa oli kyse siitä, oliko A kuulunut välittömästi Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen ennen Suomessa työskentelyn alkamista. Edellytyksenä lähetetyn työntekijän vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamiselle on, että työntekijä ei kuulu Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen välittömästi ennen Suomessa työskentelyn alkamista ja työnantaja on järjestänyt työntekijälle Suomessa tehtävän työn ajalta eläketurvan. Eläketurvakeskus ja muutoksenhakulautakunta katsoivat, että A oli kuulunut sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen ennen Suomessa työskentelyn alkamista, mutta vakuutusoikeus katsoi, ettei A ollut kuulunut TyEL 149 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla välittömästi ennen Suomessa työskentelynsä alkamista Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöön.

 

Venäläinen työnantaja X oli hakenut vapautusta TyEL-vakuuttamisesta työntekijänsä A Suomen työkomennusajaksi 1.1.2016-31.1.2020. A oli ajalla 6.6.2006 – 31.12.205 työskennellyt suomalaisen työnantajan palveluksessa Suomen ja Venäjän rajan ylittävässä tieliikenteen tavarakuljetuksessa. A:n viimeisin työskentelyjakso Suomessa oli ollut ajalla 30.11-30.12.205. A oli solminut työsopimuksen X:n kanssa 1.1.2016 alkaen. A oli ollut eläkevakuutettuna Venäjän lakisääteisessä eläkejärjestelmässä 1.1.2016 alkaen.

 

Eläketurvakeskus oli hylännyt X:n vapautushakemuksen, koska A oli työskennellyt suomalaisen työnantajan palveluksessa. Eläketurvakeskus katsoi, että X oli lähettänyt A:n Suomeen 1.1.2016 alkaen, joten työntekijä oli kuulunut Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen ennen Suomessa työskentelyn alkamista. Siten työnantajalle ei voitu myöntää vapautusta velvollisuudesta järjestää työntekijälle työntekijän eläkelain mukainen eläketurva.

 

X vaati työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa, että se tulee vapauttaa vakuuttamisvelvollisuudesta A:n osalta ajanjaksolla 1.1.2016-31.12.2020. X:n mukaan A ei ollut kuulunut Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen välittömästi ennen Suomessa työskentelyn alkamista, kun A oli työskennellyt suomalaisen työnantajan palveluksessa ja ollut eläkevakuutettuna Suomessa. Muutoksenhakulautakunta katsoi toisin, sillä lautakunnan mukaan A oli kuulunut laissa tarkoitetulla tavalla välittömästi ennen Suomen työskentelyn alkamista Suomen sosiaaliturvan piiriin, ja näin ollen edellytykset vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamiseen eivät täyttyneet.

 

Muutoksenhakulautakunta totesi, että Suomessa tehtävä työ on vakuutettava Suomessa riippumatta siitä, onko työnantaja suomalainen vai ulkomaalainen. Lisäksi lautakunnan mukaan Suomeen lähetetyn työntekijän vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttaminen edellyttää sitä, ettei työntekijä ole kuulunut Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen välittömästi ennen Suomessa työskentelyn alkamista.

 

X vaati vakuutusoikeudessa, että se vapautetaan velvollisuudesta järjestää työntekijän eläkelain mukainen eläketurva sen työntekijälle A:lle ajalta 1.1.2016-31.12.2020.

 

X totesi vakuutusoikeudessa, että työntekijä oli kuljettanut venäläisellä autolla venäläistä tavaraa Suomeen ja tehnyt työtä Venäjällä. X:n mukaan kuljetustehtävä oli voinut päättyä Suomeen, mutta lähtökohtaisesti toiminta oli tapahtunut Venäjällä.

 

Vakuutusoikeus katsoi toisin kuin muutoksenhakulautakunta, sillä vakuutusoikeuden mukaan A ei ollut kuulunut TyEL 149 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla välittömästi ennen Suomessa työskentelynsä alkamista Suomen sosiaaiturvalainsäädännön alaisuuteen. Vakuutusoikeus perusteli asiaa seuraavasti:

 

“Vakuutusoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A ei ole myöskään kuulunut TyEL 149 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla välittömästi ennen Suomessa työskentelynsä alkamista Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen. Koska laista tai sen esitöistäkään ei muuta ilmene, tulee “välittömästi”- termiä vakuutusoikeuden näkemyksen mukaan tulkita sanamuodon mukaisesti ja siten sen yleisen merkityssisällön perusteella. “Välittömästi” tarkoittaa Kotimaisten kielten keskuksen sanakirjan mukaan muun muassa samaa kuin “välivaiheettomasti” tai “heti”. Mikäli lainsäätäjä olisi sanotussa lainkohdassa tarkoittanut vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamisen edellytykseksi jotakin tiettyä määräaikaa Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen kuulumiselle ennen Suomessa työskentelyn alkamista, olisi tämä tullut selkeästi kirjoittaa lakiin. Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että kyseisen lainkohdan muunlainen kuin sen sanamuodon mukainen tulkinta johtaisi ilmeisen aiheettomaan kaksinkertaiseen vakuuttamiseen ja olisi siten asiassa sovellettavan vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamista koskevan säännöksen eli TyEL 149 §:n esitöistä ilmenevän tarkoituksen vastainen.”

 

Vakuutusoikeus kumosi työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen, ja palautti asian Eläketurvakeskukselle toimenpiteitä varten. Vakuutusoikeus katsoi, että A:ta voitiin pitää laissa tarkoitetulla tavalla lähetettynä työntekijänä ja koska kaikki TyEL 149 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyivät, X:lle tuli myöntää vapautus velvollisuudesta järjestää A:lle TyEL:n mukainen eläketurva ajalle 1.1.-31.12.2016.

VakO 5278:2017

Diaarinumero(t):5278:2017
Antopäivä: 8.11.2018

 

Eläketurvakeskus voi hakemuksesta vapauttaa ulkomaisen työnantajan velvollisuudesta järjestää työntekijän eläkelain mukainen eläketurva työntekijälle, jonka tämä työnantaja lähettää Suomeen yli kahdeksi vuodeksi tai jonka työskentely lähetettynä työntekijänä Suomessa jatkuu ennalta arvaamattomista syistä yli kaksi vuotta. Vakuutusoikeus katsoi, että A:ta voitiin pitää laissa tarkoitetulla tavalla lähetettynä työntekijänä ja koska kaikki TyEL 149 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät, X:lle tulee myöntää vapautus velvollisuudesta järjestää A:lle TyEL:n mukainen eläketurva ajalle 1.1. – 31.12.2016. Vakuutusoikeus ei ottanut ensi asteena tutkittavakseen, täyttyvätkö edellä mainitut edellytykset ja sovelletaanko A:n työskentelyyn työntekijän eläkelakia enää 1.1.2017 lukien.

 

Esitiedot

 

X oli hakenut vapautusta TyEL-vakuuttamisesta työntekijänsä A Suomen työkomennusajaksi 1.1.2016 – 31.1.2020. A oli työskennellyt Suomen ja Venäjän ylittävässä tieliikenteessä tavarankuljetuksessa ajalla 6.6.2006 – 31.12.2015 Kuljetusliike Y:n palveluksessa. 

 

Eläketurvakeskus hylkäsi vapautushakemuksen, koska A oli työskennellyt suomalaisen työnantajan palveluksessa Suomen ja Venäjän rajan ylittävässä tieliikenteen tavarakuljetuksessa ajalla 6.6.2006 – 31.12.2015 ja hänen viimeisin työskentelyjaksonsa Suomessa oli ollut ajalla 30.11.2015 – 31.12.2015. X oli lähettänyt A:n Suomeen 1.1.2016 alkaen, joten työntekijä oli kuulunut Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen välittömästi ennen Suomessa työskentelyn alkamista. Näin ollen työnantajalle ei voitu myöntää vapautusta velvollisuudesta järjestää työntekijälle työntekijän eläkelain mukainen eläketurva.

 

X haki Eläketurvakeskuksen päätökseen muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta. X vaati, että se tulee vapauttaa vakuuttamisvelvollisuudesta A:n osalta ajanjaksolla 1.1.2016 – 31.12.2020. X vetosi siihen, ettei työntekijään, joka on työsuhteessa venäläiseen yhtiöön, sovelleta Suomen lainsäädäntöä EU:n sosiaaliturvan perusasetuksen taikka sosiaaliturvasopimuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien määräysten perusteella. X katsoi todistetusti järjestäneensä asianmukaisen ja riittävän eläketurvan Venäjällä myös Suomessa tehtävän työn osalta. Niin ikään X:n mukaan oli kiistatonta, että A ei ole kuulunut Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen välittömästi ennen Suomessa työskentelyn alkamista ensimmäisen Suomeen suuntautuneen kuljetuksen tapahduttua yli viikko sen jälkeen, kun A oli työskennellyt suomalaisen työnantajan palveluksessa ja ollut eläkevakuutettuna Suomessa. 

 

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

 

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen. 

 

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisun perustelut

 

Sovellettavat säännökset

 

Työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä, jollei jäljempänä muuta säädetä. Työntekijä on velvollinen osallistumaan eläketurvansa kustantamiseen työntekijän työeläkevakuutusmaksulla (TyEL 1 §: n 2 momentti). 

 

Eläketurvakeskus voi hakemuksesta vapauttaa ulkomaisen työnantajan velvollisuudesta järjestää tämän lain mukainen eläketurva työntekijälle, jonka tämä työnantaja lähettää Suomeen työhön yli kahdeksi vuodeksi tai jonka työskentely lähetettynä työntekijänä Suomessa jatkuu ennalta arvaamattomista syistä yli kaksi vuotta. Vapautus myönnetään enintään viideksi vuodeksi Suomessa työskentelyn alkamisesta (TyEL 149 §: n 1 momentti).

 

Edellytyksenä lähetetyn työntekijän vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamiselle on, että: 


1) työntekijään ei sovelleta Suomen lainsäädäntöä EU: n sosiaaliturvan perusasetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien määräysten perusteella; 
2) työntekijä ei kuulu Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen välittömästi ennen Suomessa työskentelyn alkamista; ja 
3) työnantaja on järjestänyt työntekijälle Suomessa tehtävän työn ajalta eläketurvan (TyEL 149 §: n 2 momentti).

 

Työnantajan on esitettävä selvitys 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta eläketurvasta (TyEL 149 §: n 3 momentti).

 

Selvitys työntekijän työskentelystä

 

X:n mukaan A:lla on ollut ajalla 6.6.2006-30.12.2015 paikallinen sopimus suomalaisen yhtiön kanssa ja ollut asianmukaisesti Suomessa työeläkevakuutettuna. A on toiminut Suomen ja Venäjän rajan ylittävässä tieliikenteen tavarakuljetuksessa. A on tehnyt työsopimuksen X:n kanssa 1.1.2016 alkaen ja aloittanut työt Suomessa 11.1.2016.

 

Johtopäätökset 

 

Suomessa tehtävä työ on vakuutettava Suomessa riippumatta siitä, onko työnantaja suomalainen vai ulkomaalainen. Suomeen lähetetyn työntekijän vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttaminen edellyttää muun muassa, että työntekijä ei ole kuulunut Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen välittömästi ennen Suomessa työskentelyn alkamista.

 

A on ollut suomalaisen työnantajan palveluksessa ja kuulunut Suomen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin 31.12.2015 saakka. A on tehnyt työsopimuksen venäläisen kuljetusalan yrityksen X:n kanssa 1.1.2016 alkaen ja hänen työkomennuksensa Suomessa on alkanut 11.1.2016 eli alle kuukauden kuluttua Suomen sosiaaliturvan piiriin kuulumisesta.

 

Muutoksenhakulautakunta arvioi työskentelystä saadun selvityksen perusteella, että A on kuulunut laissa tarkoitetulla tavalla välittömästi ennen Suomen työskentelyn alkamista Suomen sosiaaliturvan piiriin, ja näin ollen edellytykset vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamiseen eivät täyty.

 

TyEL:a on muutettu lailla 71/2016 siten, että TyEL 4 §:n 6 momentin mukaan tätä lakia ei enää 1.1.2017 lukien sovelleta kolmannesta valtiosta Suomeen tulevan työntekijän Suomessa tekemään työhön, kun kysymyksessä on maanteitse tapahtuva kuljetusliikenteen työ ja tietyt muut lainkohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Muutoksenhakulautakunta ei ota ensi asteena tutkittavakseen, täyttyvätkö nämä edellytykset ja sovelletaanko työskentelyyn TyEL:a enää 1.1.2017 lukien.

 

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

 

X haki muutosta liitteenä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista. X vaati, että se vapautetaan velvollisuudesta järjestää työntekijän eläkelain mukainen eläketurva sen työntekijälle A:lle ajalta 1.1.2016 – 31.12.2020. 

 

X vetosi siihen, että se on järjestänyt asianmukaisen ja riittävän eläketurvan Venäjällä myös Suomessa tehtävän työn osalta eikä työntekijän eläkelain tarkoituksensa ole se, että työnantaja joutuisi maksamaan eläkemaksut samasta palkasta kahteen eri maahan. X piti lisäksi kyseenalaisena sitä, onko A ollut ollenkaan toiseen maahan lähetetty työntekijä. Työntekijä on kuljettanut venäläisellä autolla venäläistä tavaraa Suomeen ja tehnyt työtä Venäjällä. Kuljetustehtävä on voinut päättyä Suomeen, mutta lähtökohtaisesti toiminta on tapahtunut Venäjällä. 

 

X:n mukaan valituksen hylkääminen oli perustunut siihen oletukseen, että työntekijän eläkelain 149 §:n 2 momentin 2 kohdassa mainittu välittömyys liittyy vain aikaan. Suomessa tapahtuva työskentely ei kuitenkaan ollut tapahtunut ilman väliasteita tai välivaiheita verrattuna aikaisempaan työskentelyyn. Työnantajan vaihtuminen on sellainen välivaihe ja väliaste, joka on muuttanut työntekijän aseman entisestä. Uusi työsopimuskin osoittaa, ettei kysymyksessä ollut ollut välitön entisen työskentelyn jatkaminen. A:n työn tekeminen X:lle ei ollut siten ollut entisen Suomessa tehdyn työn välitön jatkumo. 

 

X uudisti vielä jo aikaisemmin lausumansa EU-lainsäädännön periaatteiden ja sieltä otettavan tulkinta-avun soveltumisesta nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen ja katsoi, ettei sieltä haettu yhden kuukauden määräaika voi olla perusteena valituksen hylkäämiselle. EU-maiden välillä toimii aivan eri periaatteet kuin Suomen ja Venäjän välillä. X vetosi siihen, että välittömästi tarkoittaa Suomen kielessä heti, nyt ja saman tien. Työntekijä ei ollut kuulunut Suomen sosiaaliturvan piiriin työn tekemisen alkaessa eikä häneen sovelleta EU:n sosiaaliturvasäännösten tai sosiaaliturvapäätösten perusteellakaan Suomen lainsäädäntöä. X viittasi vielä vakuutusoikeuden 26.9.2000 antamaan päätökseen dnro 5100/99/2683, jossa käsitteen “välitön” oli katsottu tarkoittavan ajallisesti yhtä kuukautta lyhyempää aikaa ja tarkoittavan “heti”. 

 

Vakuutusoikeuden ratkaisu

 

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin. Asia palautettiin Eläketurvakeskukselle toimenpiteitä varten.

 

Vakuutusoikeuden ratkaisun perustelut

 

Oikeusohjeet

 

Työntekijän eläkelain (TyEL) 1 §:n 2 momentin mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä, jollei jäljempänä muuta säädetä. Työntekijä on velvollinen osallistumaan eläketurvansa kustantamiseen työntekijän työeläkevakuutusmaksuilla.

 

TyEL 149 §:n 1 momentin mukaan Eläketurvakeskus voi hakemuksesta vapauttaa ulkomaisen työnantajan velvollisuudesta järjestää tämän lain mukainen eläketurva työntekijälle, jonka tämä työnantaja lähettää Suomeen työhön yli kahdeksi vuodeksi tai jonka työskentely lähetettynä työntekijänä Suomessa jatkuu ennalta arvaamattomista syistä yli kaksi vuotta. Vapautus myönnetään enintään viideksi vuodeksi Suomessa työskentelyn alkamisesta. 

 

Saman pykälän 2 momentin mukaan edellytyksenä lähetetyn työntekijän vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamiselle on, että: 
1) työntekijään ei sovelleta Suomen lainsäädäntöä EU:n sosiaaliturvan perusasetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien määräysten perusteella; 
2) työntekijä ei kuulu Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen välittömästi ennen Suomessa työskentelyn alkamista; ja 
3) työnantaja on järjestänyt työntekijälle Suomessa tehtävän työn ajalta eläketurvan.

 

Saman pykälän 3 momentin mukaan työnantajan on esitettävä selvitys 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta eläketurvasta.

 

Edellä mainittua säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 45/2005 vp) mukaan säännöksen tarkoituksena on turvata eläkeaikainen toimeentulo Suomessa tehdyn työn osalta, mutta samalla välttää kahdenkertainen vakuuttaminen samasta työstä. 

 

Tosiseikat

 

Venäläinen työnantaja X on hakenut Eläketurvakeskukselta vapautusta velvollisuudesta järjestää A:lle työntekijän eläkelain mukainen eläketurva ajalle 1.1.2016 – 31.12.2020. A on ajalla 6.6.2006 – 31.12.2015 työskennellyt suomalaisen työnantajan palveluksessa Suomen ja Venäjän rajan ylittävässä tieliikenteen tavarakuljetuksessa. Hänen viimeisin työskentelyjaksonsa Suomessa on ollut ajalla 30.11. – 30.12.2015. A on solminut työsopimuksen venäläisen kuljetusalan yrityksen X:n kanssa 1.1.2016 alkaen ja tuosta ajankohdasta lukien on ollut mahdollista lähettää hänet työskentelemään Suomeen työsopimuksessa sovittujen tehtävien suorittamiseksi. A on ollut eläkevakuutettuna Venäjän lakisääteisessä eläkejärjestelmässä 1.1.2016 lukien. Työtehtävät ovat sisältäneet kuljettajan tehtäviä Venäjän ja Suomen rajan ylittävissä tieliikenteen tavarakuljetuksessa henkilöstöluettelon mukaisesti. Työskentely on tapahtunut osittain Venäjällä ja osittain Suomessa henkilöstöluettelossa tarkemmin määritettävinä ajankohtina. A:n ensimmäinen kuljetusmatka Suomeen on tapahtunut 11.1.2016. 

 

Oikeudellinen arviointi

 

Vakuutusoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:ta voidaan pitää laissa tarkoitetulla tavalla lähetettynä työntekijänä kun otetaan huomioon se, että X on hakenut vapautusta työntekijän eläkelain mukaisesta vakuuttamisesta ja että työnantajan antaman selvityksen mukaan työnantaja on lähettänyt työntekijän Suomeen. 

 

Asiassa on riidatonta, että A:han ei sovelleta Suomen lainsäädäntöä EU:n sosiaaliturvan perusasetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien määräysten perusteella ja että X on esittänyt Eläketurvakeskukselle selvityksen, jonka mukaan A:lle on järjestetty eläketurva Venäjän lakisääteisessä eläkejärjestelmässä myös Suomessa tehtävän työn ajalta. 

 

Vakuutusoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A ei ole myöskään kuulunut TyEL 149 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla välittömästi ennen Suomessa työskentelynsä alkamista Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen. Koska laista tai sen esitöistäkään ei muuta ilmene, tulee “välittömästi”- termiä vakuutusoikeuden näkemyksen mukaan tulkita sanamuodon mukaisesti ja siten sen yleisen merkityssisällön perusteella. “Välittömästi” tarkoittaa Kotimaisten kielten keskuksen sanakirjan mukaan muun muassa samaa kuin “välivaiheettomasti” tai “heti”. Mikäli lainsäätäjä olisi sanotussa lainkohdassa tarkoittanut vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamisen edellytykseksi jotakin tiettyä määräaikaa Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen kuulumiselle ennen Suomessa työskentelyn alkamista, olisi tämä tullut selkeästi kirjoittaa lakiin. Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että kyseisen lainkohdan muunlainen kuin sen sanamuodon mukainen tulkinta johtaisi ilmeisen aiheettomaan kaksinkertaiseen vakuuttamiseen ja olisi siten asiassa sovellettavan vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamista koskevan säännöksen eli TyEL 149 §:n esitöistä ilmenevän tarkoituksen vastainen.

 

Vakuutusoikeus toteaa näin ollen, että kaikki TyEL 149 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät, joten X:lle tulee myöntää vapautus velvollisuudesta järjestää A:lle TyEL:n mukainen eläketurva ajalle 1.1. – 31.12.2016. 

 

Työntekijän eläkelakia on muutettu lailla (71/2016) siten, että 4 §:n 6 momentin mukaan tätä lakia ei enää 1.1.2017 lukien sovelleta kolmannesta valtiosta Suomeen tulevaan työntekijän Suomessa tekemään työhön, kun kysymyksessä on maanteitse tapahtuva kuljetusliikenteen työ ja kun tietyt muut lainkohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Vakuutusoikeus ei ota ensi asteena tutkittavakseen, täyttyvätkö edellä mainitut edellytykset ja sovelletaanko A:n työskentelyyn työntekijän eläkelakia enää 1.1.2017 lukien. 

 

Sovelletut oikeusohjeet

 

Työntekijän eläkelaki 149 § 
ja muut perusteluissa mainitut