VakO 5124/2002: A:lla ei ollut oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen, kun A:n sairauslöydökset olivat arvioitavissa siinä määrin lieviksi, ettei A:n työkyvyn voitu arvioida alentuneen pitempiaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin

Työkyvyn aleneminen, Työkyvyttömyyseläkehakemuksen hylkääminen, Vakuutusoikeus

Vakuutusoikeuden mukaan A:lla ei ollut oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen. A:lla oli oikean käden kipuja, kömpelyyttä sekä oikean käden etu- ja sivukautta tapahtuvassa noston ääriasennoissa rajoitteisuutta sekä käden puristusvoiman alenemista. Oikean käden toiminnallinen tila rajoitti ruumiillisen töiden tekemistä jossain määrin.

 

Oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä on työntekijällä, jonka työkyvyn voidaan sairauden, vian tai vamman johdosta arvioida, kun otetaan huomioon myös jo kulunut aika, olevan yhdenjaksoisesti ainakin vuoden ajan alentunut vähintään kahdella viidenneksellä. Työkyvyn alentumista arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän jäljellä oleva kyky hankkia ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka suorittamista voidaan häneltä kohtuudella edellyttää silmällä pitäen hänen koulutustaan, aikaisempaa toimintaansa, ikäänsä ja asumisolosuhteitaan sekä näihin verrattavia muita seikkoja. Työkyvyn vaihdellessa otetaan huomioon vuotuinen ansio.

 

Vakuutusoikeus katsoi, että esitetyn lääketieteellisen ja muun selvityksen perusteella A:n työkyvyn ei voida arvioida alentuneen laissa tarkoitetulla tavalla työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti vähintään kahdella viidenneksellä. Näin ollen eläkelautakunnan päätöstä ei muutettu ja valitus hylättiin.

VakO 5124/2002

Asianumero: 5124/2002
Päätöksen antaja: VakO
Päätöksen antopäivä: 14.8.2003

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Vakuutusoikeus oli hylännyt A:n aikaisemmat työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä koskevat valitukset vuosina 1998 ja 2001. A haki uudelleen työkyvyttömyyseläkettä. A:n terveydentilassa ei ollut näiden käsittelyjen jälkeen kuitenkaan tapahtunut työkyvyn arviointiin vaikuttavia olennaisia muutoksia. Ainoastaan se, että A oli vuonna 2002 muuttanut yhdestä kaupungista toiseen, jossa työllistymismahdollisuus oli vähäisempi ei aiheuttanut muutosta työkykyarviossa. A:ta ei edelleenkään voitu pitää työeläkelakien tarkoittamalla tavalla työkyvyttömänä. Ratkaisun lopputulos huomioon ottaen A joutui pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

 

Esitiedot

 

Eläkelaitos oli viimeksi maaliskuussa 1999 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n työkyvyttömyyseläkettä koskevan hakemuksen. Kyseisen päätöksen vakuutusoikeus oli vahvistanut helmikuussa 2001. A haki työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä uudelleen. Eläkelaitos tutki ja hylkäsi hakemuksen katsoen, että A:n terveydentilastaan toimittamissa kahdessa lääkärinlausunnossa ei ollut sellaista uutta, että häntä voitaisiin edelleenkään pitää työeläkelakien tarkoittamalla tavalla työkyvyttömänä.

 

A haki päätökseen muutosta eläkelautakunnalta.

 

Eläkelautakunnan ratkaisu

 

Eläkelautakunta hylkäsi valituksen.

 

Eläkelautakunnan perustelut

 

Oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä on työntekijällä, jonka työkyvyn voidaan sairauden, vian tai vamman johdosta arvioida, kun otetaan huomioon myös jo kulunut aika, olevan yhdenjaksoisesti ainakin vuoden ajan alentunut vähintään kahdella viidenneksellä. Työkyvyn alentumista arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän jäljellä oleva kyky hankkia ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka suorittamista voidaan häneltä kohtuudella edellyttää silmällä pitäen hänen koulutustaan, aikaisempaa toimintaansa, ikäänsä ja asumisolosuhteitaan sekä näihin verrattavia muita seikkoja. Työkyvyn vaihdellessa otetaan huomioon vuotuinen ansio.

 

A:lla on tutkimuksissa todettu oikean käden kipuja ja jonkin verran kömpelyyttä vuonna 1994 tapahtuneen tapaturman seurauksena. Oikean käden etu- ja sivukautta tapahtuva nosto on ääriasennoissa rajoittunutta ja käden puristusvoima on alentunut. Oikean käden toiminnallinen tila rajoittaa ruumiillisten töiden tekemistä jossain määrin.

 

Eläkelautakunta katsoo saadun selvityksen perusteella, että todetut sairauslöydökset ovat arvioitavissa siinä määrin lieviksi, ettei A:n työkyvyn voida arvioida alentuneen pitempiaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin.

 

Asiassa annetun ratkaisun lopputulos huomioon ottaen ei ole pidettävä kohtuuttomana, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

 

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

 

A haki eläkelaitokselle toimitetussa valituskirjelmässä muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaati työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä 1.1.1997 lukien. A vaati lisäksi, että eläkelaitos velvoitettaisiin korvamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa arvonlisäveroineen ja laillisine viivästyskorkoineen. A katsoi olevansa erityisesti tapaturmavammansa (iskeeminen aitiopainesyndrooma), hypertonian sekä angina pectoris -oireyhtymän vuoksi yhtäjaksoisesti työkyvytön leipurin ja sitä vastaavaan työhön 9.1.1996 lukien. Kulujen määrä oli eläkelautakunnassa aiheutuneet kulut huomioon ottaen 768,64 euroa.

 

Koska eläkelaitos ei ole voinut oikaista valituksen kohteena olevaa päätöstä, se toimitti valituskirjelmän liitteineen vakuutusoikeudelle käsiteltäväksi.

 

Vakuutusoikeuden ratkaisu

 

Eläkelautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.Asian näin päättyessä hylättiin myös A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

 

Vakuutusoikeuden perustelut

 

Eläkelautakunnan päätöksessä mainitut perustelut. Esitetty uusi selvitys ei aiheuta muutosta.

 

Asiassa on esitetty lääkärinlausuntoja, joissa A:ta on pidetty työkyvyttömänä. Lääketieteellisestä selvityksestä ilmenevät sairauslöydökset ja tilankuvaukset on otettu huomioon A:n työkykyä arvioitaessa. Vakuutusoikeus ratkaisee kuitenkin oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen laissa säädetyn harkintavaltansa nojalla, joten lääkärinlausuntojen eläkkeen myöntämistä puoltavat kannanotot eivät ole vakuutusoikeutta sitovia.

 

Lisäksi vakuutusoikeus toteaa, että A:n oikean käden toimintakyvyn on sen aitiopaineoireiston perusteella katsottava alentuneen eikä A sovellu työhön, johon liittyy oikean käden rasitusta, kuten leipurin työssä. A:n muiden sairauksien, jotka ovat lääkityksellä hoidettavissa, ei ole katsottava olevan toimintakykyä pitempiaikaisesti alentavia. Koska A:n työkykyä alentava vamma rajoittuu oikeaan käteen, hänellä on katsottava olevan edelleen työkykyä kevyempiin töihin, kuten myyntityöhön, josta hänellä on työkokemusta.

 

Vakuutusoikeus on hylännyt A:n aikaisemmat työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä koskevat valitukset 6.8.1998 ja 15.2.2001. A:n terveydentilassa ei ole näiden käsittelyjen jälkeen katsottava tapahtuneen työkyvyn arviointiin vaikuttavia olennaisia muutoksia. Ainoastaan se, että A on keväällä 2002 muuttanut yhdestä kaupungista toiseen ei aiheuta muutosta työkykyarviossa ottaen huomioon yleisen työllisyystilanteen.Esitetyn lääketieteellisen ja muun selvityksen perusteella A:n työkyvyn ei voida arvioida alentuneen laissa tarkoitetulla tavalla työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti vähintään kahdella viidenneksellä.

 

Lainkohdat:
Työntekijäin eläkelaki 4 § 3 mom.
Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki 4 § 2 mom.
Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 mom.
Vakuutusoikeuslaki 16 § 1 mom.

 

Osasto
1

 

Asian aikaisemmat vaiheet:
ELK3348/01

Lainkohdat

TEL 4 § 3 mom.

Tags:
Työeläkeriidat