VakO 3479:2018: Kuka saa ratkaista työkyvyttömyyseläkehakemuksen ja kuka on esteellinen?

Tapauksessa oli kysymys siitä, oliko kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä koskevan valitusasian ratkaisemiseen osallistunut sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan jäsen B esteellinen sillä perusteella, että hän oli Kansaneläkelaitoksen eläkeasiain neuvottelukunnan jäsen samanaikaisesti. B oli mukana ratkaisemassa A:n työkyvyttömyyseläkehakemusta muutoksenhakulautakunnassa.

 

Kuten yllä todettiin, tässä tapauksessa työkyvyttömyyseläkehakemuksen ratkaisussa oli mukana henkilö, joka oli Kansaneläkelaitoksen eläkeasian neuvottelukunnan jäsen. Kelan neuvottelukunnassa on viranomaisten, yhteisöjen ja etujärjestöjen sekä Kansaneläkelaitoksen henkilöstön edustus, josta päättää kansaneläkelaitoksen hallitus. Nykyisellä toimikaudella (1.7.2020-30.6.2023) neuvottelukunnassa on mm. eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n, Suomen Yrittäjien sekä Työeläkevakuuttajat TELA ry:n edustus.

 

Koska Kansaneläkelaitoksen neuvottelukunnan jäsen oli mukana ratkaisemassa työkyvyttömyyseläkehakemusta, on syytä kysyä, mikä on kyseisen neuvottelukunnan rooli sosiaaliturva-asioissa. Kelan hallitus asettaa neuvottelukunnan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Kansaneläkelaitoksen neuvottelukunta voi antaa lausuntoja sekä tehdä esityksiä laitoksen hallitukselle periaatteellista laatua olevissa tai muuten tärkeissä sosiaaliturva-asioissa.

 

Kelan työkyvyttömyyseläkehakemusten ratkaisutoiminnasta ja hakemusten lääketieteellisestä arviointityöstä vastaa Työkyvyttömyyseläkkeiden ratkaisukeskus, joka ratkaisee työkyvyttömyyseläkehakemukset. Kelan asiantuntijalääkäri ja etuuskäsittelijä arvioivat hakijan työkyvyn lääkärinlausunnon ja hakemuksen tietojen perusteella.

 

A haki työkyvyttömyyseläkettä, mutta kansaneläkelaitos hylkäsi hakemuksen. Sen jälkeen A haki muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa, joka hylkäsi A:n valituksen.  A katsoi, että B oli esteellinen ratkaisemaan muutoksenhakulautakunnassa hänen valituksensa, koska hän oli Kansaneläkelaitoksen eläkeasiain neuvottelukunnan jäsen.

 

Vakuutusoikeus totesi, että B on ollut Kansaneläkelaitoksen eläkeasiain neuvottelukunnan jäsen, mutta eläkeasiain neuvottelukunta ei ole käsitellyt A:n työkyvyttömyyseläkeasiaa eikä se ole Kansaneläkelaitoksen hallintoelin. Siitä huolimatta, että neuvottelukunta ei ole vakuutusoikeuden mukaan hallintoelin, Kelan hallitus asettaa neuvottelukunnan kolmeksi vuodeksi kerrallaan sekä se voi tehdä esityksiä laitoksen hallitukselle.

 

Vakuutusoikeus katsoi, ettei B ole ollut palvelussuhteessa Kansaneläkelaitokseen eikä hänelle ole myöskään maksettu palkkioita neuvottelukunnan jäsenyydestä eikä sen kokouksiin osallistumista. Tämän perusteella vakuutusoikeus katsoi, ettei B:lle ole muodostunut neuvottelukunnan jäsenyyden vuoksi taloudellista riippuvuutta Kansaneläkelaitokseen eikä B ollut siten esteellinen osallistumaan A:n valitusasian käsittelyyn eli työkyvyttömyyseläkehakemuksen ratkaisemiseen sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa.

Antopäivä: 17.2.2020
Diaarinumero: 3479:2018

 

Vakuutusoikeus katsoi, että kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä koskevan valitusasian ratkaisemiseen osallistunut sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan jäsen ei ollut esteellinen, vaikka hän oli Kansaneläkelaitoksen eläkeasiain neuvottelukunnan jäsen samanaikaisesti, kun hän osallistui muutoksenhakijan työkyvyttömyyseläkeasian ratkaisemiseen sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenenä.

Esitiedot

A haki kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä Kansaneläkelaitokselta, joka hylkäsi hakemuksen.

A haki muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa, joka hylkäsi A:n valituksen. B osallistui A:n valitusasian käsittelyyn sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja katsoi, että sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan jäsen B oli ollut jäävi käsittelemään A:n valitusta Kansaneläkelaitoksen antamasta päätöksestä koska hän oli Kansaneläkelaitoksen eläkeasiain neuvottelukunnan jäsen.


Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vaatimus sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa asian käsittelyyn osallistuneen B:n toteamisesta esteelliseksi hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa sovellettavan hallintolainkäyttölain 76 §:n mukaan valitusasiaa käsittelevän henkilön esteellisyydestä on voimassa soveltuvin osin, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 5 §:n 1 kohdan mukaan tuomari on esteellinen, jos hän tai hänen 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä toimii hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa yhteisössä, säätiössä tai julkisoikeudellisessa laitoksessa tai liikelaitoksessa, ja edellä tarkoitettu taho on asiassa asianosainen tai asian ratkaisusta on sille odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.


Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomari on esteellinen, jos tuomarilla on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.


Oikeudenkäymiskaaren tuomarin esteellisyyttä koskevan lainmuutoksen esitöissä (HE 78/2000 vp) yhteisöjäävin osalta on todettu muun muassa seuraavaa: Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 5 §:n mukaisen yhteisöjäävin perusteena on, että yhteisön edustajan tehtävä tai muu keskeinen asema yhteisössä aiheuttaa sellaisen lojaliteettisiteen yhteisöä kohtaan, että henkilön kykyä toimia puolueettomana tuomarina yhteisöä koskevassa asiassa voidaan perustellusti epäillä, vaikka hänellä itsellään ei olekaan valvottavanaan omaa etua asiassa. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun muassa, että palvelussuhteen perusteella syntyvän esteellisyyden perusteena on yleisesti taloudellisen riippuvaisuuden merkitys puolueettomuutta horjuttavana seikkana, mutta perusteet voivat olla muunkinlaisia. Esimerkiksi lojaalisuus asianosaista kohtaan, asianosaisena olevan yhteisön omistaminen tai muunlainen yhteisöön samastuminen taikka voimakas kielteinen tai myönteinen tunne asianosaista kohtaan voivat antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin kykyä tasapuoliseen harkintaan. Asian laatu vaikuttaa puolestaan siihen, missä määrin tällaiselle erityiselle suhteelle tulee antaa painoarvoa esteellisyysarvioinnissa.


Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun muassa, että yleissäännöstä sovelletaan tilanteissa, joissa tuomarin puolueettomuuden voidaan objektiivisesti arvioiden katsoa vaarantuvan muulla perusteella kuin oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa mainittujen erityisten esteellisyysperusteiden perusteella. Tuomari on esteellinen, jos ulkopuolinen henkilö ei voi vakuuttua tuomarin kyvystä käsitellä asiaa puolueettomasti. Asianomaisen oma käsitys tuomarin esteellisyydestä ei sen sijaan sellaisenaan ole ratkaiseva. Tuomari voi olla objektiivisesti arvioiden puolueeton, vaikka asianosainen pitää häntä esteellisenä.


Tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa on oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa säädetyn lisäksi otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ilmenevät oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetetut vaatimukset sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö. Henkilön oikeuksista päätettäessä on jokaisella edellä mainitun sopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan oikeus oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä puolueettomuusvaatimuksella on tarkoitettu yhtäältä sitä, ettei tuomarilla saa tosiasiallisesti olla ennakkokäsitystä asiasta tai halua edistää oikeudenkäynnin toisen asianosaisen etua (subjektiivinen puolueettomuus) ja toisaalta sitä, että kaikki oikeutetut epäilyt tässä suhteessa ovat poissuljettuja (objektiivinen puolueettomuus). 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut objektiivisen puolueettomuuden kannalta olevan keskeistä se, miltä oikeudenkäyntimenettely näyttää ulkopuolisen näkökulmasta ja syntyykö asianosaisille sekä yleisölle vaikutelma tuomarin puolueettomuudesta. Objektiivisen puolueettomuuden tarkastelulla suojataan sitä luottamusta, jota tuomioistuimen tulee kansalaisten keskuudessa nauttia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kiinnittänyt objektiivista puolueettomuutta arvioidessaan huomiota muun muassa siihen, aiheuttaako tuomarin aiempi toiminta asiassa tai hänen suhteensa muihin viranomaisiin, yhteisöihin tai intressiryhmiin perustellun syyn epäillä tuomarin puolueettomuutta.

A on katsonut, että B on ollut esteellinen osallistumaan hänen asiansa käsittelyyn sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa koska hän on Kansaneläkelaitoksen eläkeasiain neuvottelukunnan jäsen.


Asiassa esitetyn selvityksen mukaan B on ollut Kansaneläkelaitoksen eläkeasiain neuvottelukunnan jäsen samanaikaisesti, kun hän on osallistunut A:n työkyvyttömyyseläkeasian ratkaisemiseen sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenenä. Eläkeasiain neuvottelukunnan tehtävänä on seurata eläkevakuutuksen kehittymistä, edistää kansaneläkelainsäädännön suunnitteluun ja kehittämiseen osallistuvien tahojen yhteisymmärrystä ja yhteistoimintaa sekä tehdä Kansaneläkelaitoksen hallitukselle esityksiä ja antaa lausuntoja eläkevakuutukseen liittyvissä kysymyksissä. Eläkeasian neuvottelukunta ei ole käsitellyt A:n työkyvyttömyyseläkeasiaa. Eläkeasiain neuvottelukunta ei ole oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 5 §:ssä tarkoitettu Kansaneläkelaitoksen hallintoelin. B on edustanut neuvottelukunnassa Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöä (SAK ry) eikä hän ole ollut palvelussuhteessa Kansaneläkelaitokseen. B:lle ei ole maksettu palkkioita neuvottelukunnan jäsenyydestä eikä sen kokouksiin osallistumisesta. B:lle ei näin ollen voida katsoa muodostuneen neuvottelukunnan jäsenyyden vuoksi taloudellisesta riippuvuutta suhteessa Kansaneläkelaitokseen.

Vakuutusoikeus katsoo, ettei B:tä voida pitää oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 5 §:n perusteella esteellisenä osallistumaan A:n valitusasian käsittelyyn sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa. A ei ole esittänyt, eikä asiassa ole muutoinkaan ilmennyt sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että B:llä olisi A:n valitusasiaa käsitellessään ollut sellainen oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu erityinen suhde Kansaneläkelaitokseen, että hänen puolueettomuutensa voitaisiin sen johdosta perustellusti epäillä vaarantuneen. Asiassa ei ole ilmennyt muitakaan perusteita, jotka antaisivat perusteltua aihetta epäillä B:n puolueettomuuden vaarantuneen.

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 13 luku 5 § 1 kohta, 6 § 1 mom. 2 kohta ja 7 § 3 mom.