Press "Enter" to skip to content

VakO 21382:2021: Oliko A:n valtion eläkelain mukaisen vanhuuseläkkeen rinnalla solmima yksityisen eläkelain mukainen työsuhde päättynyt työntekijän eläkelain 11 §:n 4 momentissa ja 13 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla hänen hakiessa yksityisen eläkelain mukaista vanhuuseläkettä 1.1.2020 alkaen ja oliko hänellä siten oikeus tämän lain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen 1.1.2020 alkaen?

Asiassa oli kysymys siitä, oliko A:n valtion eläkelain mukaisen vanhuuseläkkeen rinnalla solmima yksityisen eläkelain mukainen työsuhde päättynyt työntekijän eläkelain 11 §:n 4 momentissa ja 13 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla hänen hakiessa yksityisen eläkelain mukaista vanhuuseläkettä 1.1.2020 alkaen ja oliko hänellä siten oikeus tämän lain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen 1.1.2020 alkaen. Vakuutusoikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta vanhuuseläkkeeseen ajalla 1.1.2015 – 31.12.2017 olleen määräaikaisen työsuhteensa X Oy:ssä perusteella jo 1.1.2020 alkaen, koska A:n 1.1.2018 alkanut asiantuntijan osa-aikainen työ jatkui uudella määräaikaisella työsopimuksella edellisen työsuhteen kaltaisena 1.1.2020 alkaen, ei hänen 31.12.2019 saakka solmitun työsuhteensa katsottu päättyneen työntekijän eläkelain 11 §:n 4 momentissa ja 13 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla.

Asianumero: 21382:2021
Päätöksen antopäivä: 29.11.2022

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Kysymys siitä oliko A:n valtion eläkelain mukaisen vanhuuseläkkeen rinnalla solmima yksityisen eläkelain mukainen työsuhde päättynyt työntekijän eläkelain 11 §:n 4 momentissa ja 13 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla hänen hakiessa yksityisen eläkelain mukaista vanhuuseläkettä 1.1.2020 alkaen ja oliko hänellä siten oikeus tämän lain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen 1.1.2020 alkaen.

Vakuutusoikeus totesi, että vanhuuseläkettä ei voida myöntää aiemmin päättyneiden työsuhteiden perusteella, vaan vanhuuseläkkeen myöntämisen edellytysten täyttymistä tarkasteltaessa ratkaisevaa on eläkkeen alkamisajankohdan mukainen tilanne. Koska A:n 1.1.2018 alkanut asiantuntijan osa-aikainen työ jatkui uudella määräaikaisella työsopimuksella edellisen työsuhteen kaltaisena 1.1.2020 alkaen, ei hänen 31.12.2019 saakka solmitun työsuhteensa katsottu päättyneen työntekijän eläkelain 11 §:n 4 momentissa ja 13 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. A:lla ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen ajalla 1.1.2015 – 31.12.2017 olleen määräaikaisen työsuhteensa X Oy:ssä perusteella jo 1.1.2020 alkaen.

Esitiedot

A:lle myönnettiin valtion eläkelain mukainen vanhuuseläke 1.1.2015 alkaen. A solmi määräaikaisen työsuhteen X Oy:n kanssa ryhmäpäällikön kokoaikaisesta työstä ajalle 1.1.2015 – 31.12.2017. A jatkoi saman työnantajan palveluksessa asiantuntijan tehtävässä 80 prosentin työajalla määräaikaisella työsopimuksella 1.1.2018 alkaen 31.12.2019 saakka, minkä jälkeen hän solmi edelleen ajalle 1.1.2020 – 31.12.2021 määräaikaisen työsopimuksen samalla tehtävänkuvalla saman työnantajan kanssa. A haki 4.2.2020 yksityisen eläkelain mukaista vanhuuseläkettä 1.1.2020 alkaen. Eläkelaitoksen 10.2.2020 antaman päätöksen mukaan A:lla on oikeus yksityisen eläkelain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen hänen palvelussuhteensa X Oy:llä päätyttyä tai viimeistään 68-vuotiaana.

A haki muutosta eläkelaitoksen 10.2.2020 antamaan päätökseen ja katsoi olevansa oikeutettu työeläkkeeseen ainakin vuosina 2015 – 2017 voimassa olleen työsuhteen osalta. A:n mukaan hänen tavoitteellinen työeläkeikänsä oli 64 vuotta 1 kuukautta ja hän haki eläkettä 1.1.2020 alkaen. A:n mukaan hänen työtehtävänsä, palkkaus ja työaika olivat muuttuneet siten, että 1.1.2015 – 31.12.2017 voimassa olleen työsopimuksen mukainen työsuhde oli päättynyt, ja 1.1.2018 eteenpäin voimassa ollut työsopimus koski eri työsuhdetta.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu ja perustelut

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta muutti eläkelaitoksen 10.2.2020 antamaa päätöstä siten, että A:lla oli oikeus yksityisen eläkelain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen vuosien 2015 – 2017 ansioista. Muilta osan valitus hylättiin. Asia palautettiin eläkelaitokseen muutoksenhakulautakunnan päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta totesi perusteluinaan, että A:n vaatiessa yksityisten alojen työeläkelakien mukaista eläkettä maksettavaksi eläkelaitos oli pyytänyt lausuntoa toiselta eläkelaitokselta, joka oli lausuntonaan todennut, että koska työsuhde edelleen jatkui, ei yksityisen puolen eläkettä voitu vielä myöntää. A oli 1.1.2015 alkaen yksityisen alan työsuhteessa X Oy:ssä ja tätä työsuhdetta ei ilmoitettu päättyneeksi. A esitti kuitenkin näyttöä siitä, että määräaikaisen työsopimuksen uusimisen yhteydessä hänen työsuhteeseensa oli tehty muutoksia, joita voitiin pitää siinä määrin olennaisina, että aiemman työn tai työskentelyn voitiin katsoa päättyneen. A:lla oli ollut määräaikainen työsopimus X Oy:n kanssa ajalla 1.1.2015 – 31.12.2017. Työsuhdetta oli sittemmin jatkettu määräaikaisella sopimuksella ajalle 1.1.2018 – 31.12.2019 ja 1.1.2020 – 31.12.2021.

A:n ensimmäisessä määräaikaisessa työsopimuksessa sovittiin niin sanotusta täysipäiväisestä työstä ja työtehtävä työsuhteen alkaessa oli ryhmäpäällikkö. Toisessa ja kolmannessa työsopimuksessa sovittiin 80 % normaalista työajasta ja työtehtävä oli asiantuntija. A:n mukaan ryhmäpäällikön tehtävä oli esimiestehtävä ja sisälsi tulosvastuun, minkä osalta asiantuntijatehtävä poikkesi edellisestä työtehtävästä.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta totesi, että A:n ja X Oy:n välisissä 1.1.2015 – 31.12.2017 ja 1.1.2018 alkaen voimassa olleissa työsopimuksissa voidaan katsoa tapahtuneen työtehtävän osalta sellainen olennainen muutos, joka vastaa työn päättymistä. Työn tekemisen ehdoissa on tapahtunut niin merkittävä muutos, ettei työn katsota jatkuvan 31.12.2017 jälkeen. Näin ollen A:lla on työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan mukaan oikeus yksityisen alan vanhuuseläkkeeseen, joka hänelle on karttunut 31.12.2017 päättyneeksi katsottavasta työstä. A:n 1.1.2018 alkaneen työn ei sen sijaan voida katsoa päättyneen, joten siltä osin hänellä ei ole vielä oikeutta vanhuuseläkkeeseen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Eläkelaitos haki vakuutusoikeudelle toimitetussa valituskirjelmässä muutosta liitteenä olevaan työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati päätöksen kumoamista siltä osin, kuin sillä on muutettu eläkelaitoksen päätöstä siten, että A:lla on oikeus yksityisen eläkelain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen vuosien 2015 – 2017 ansioista. Eläkelaitos totesi antaneensa A:lle viimeisenä eläkelaitoksena 10.2.2020 päätöksen, jolla A:lle myönnettiin 1.1.2020 lukien vanhuuseläke sotilaseläkkeen rinnalla tehdystä julkisten alojen eläkelain piiriin kuuluvasta palveluksesta saaduista ansioista vuosilta 2016 – 2018. Päätöksessä todettiin, että A:lla on oikeus yksityisen eläkelain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen vasta palvelussuhteen X Oy:n kanssa päätyttyä tai viimeistään 68-vuotiaana. A:lle ilmoitettiin, että eläkettä on haettava myöhemmin uudelleen. Eläkelaitos totesi edelleen, että A:n X Oy:n työsuhde on vakuutettu toisessa eläkelaitoksessa. Koska kysymys on yksityisen työeläkelain piiriin kuuluvasta työsuhteesta, eläkelaitos on pyytänyt asiasta tämän toisen eläkelaitoksen lausunnon. Eläkelaitos on viitannut tähän lausuntoon ja katsonut, että työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös tulee kumota siltä osin kuin päätös on koskenut A:n oikeutta yksityisen eläkelain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen vuosien 2015 – 2017 ansioista.

A antoi vastineensa ja vaati valituksen hylkäämistä. A viittasi työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja totesi, että hänen nykyinen työsuhteensa X Oy:n palveluksessa on tosiasiassa täydellisesti eri tehtävä kuin määräaikainen ryhmäpäällikön esimiestehtävä ajalla 1.1.2015 – 31.12.2017, josta hän oli hakenut eläkettä. A kertoi, että hänen nykyinen tehtävänsä oli uusi asiantuntijatehtävä, jossa ei ollut enää esimiesroolia. A:n mukaan nykyisessä työssään hänellä ei myöskään ole tulosvastuullisuutta eikä hän toimi tiiminvetäjänä ja hän on tehnyt 80 %:n työaikaa. Lisäksi palkkaus poikkesi olennaisesti aikaisemmasta tehtävästä.

Eläketurvakeskus antoi asiassa lausuntonsa ja katsoi, että eläkelaitoksen valitus tulee hyväksyä. Eläketurvakeskus viitasi työntekijäin eläkelain säännöksiin ja totesi, että A on ollut pelkästään julkisten alojen työeläkelakien mukaisella vanhuuseläkkeellä 1.1.2015 alkaen. A on eläkkeen aikana työskennellyt yksityisten alojen työeläkelakien mukaan vakuutetussa työssä 1.1.2015 alkaen. Ensimmäinen määräaikainen työsopimus on solmittu ajalle 1.1.2015 – 31.12.2017, toinen ajalle 1.1.2018 – 31.12.2019 ja kolmas ajalle 1.1.2020 – 31.12.2021. A:lla ei ole ollut rinnakkaisia työsuhteita X Oy:n kanssa solmittujen työsuhteiden rinnalla. Tällöin vanhuuseläkkeen myöntämisen edellytyksenä on se, että A:n työsuhde X Oy:n kanssa päättyy eläkkeen alkamiseen. Vanhuuseläkettä ei voida myöntää vain aikaisemmin päättyneistä työsuhteista, jos eläkkeen alkamista edeltävä työsuhde ei pääty vanhuuseläkkeen alkamiseen. Eläketurvakeskus katsoi, että A:n hakiessa vanhuuseläkettä 1.1.2020 alkaen ratkaisevaa eläkkeen myöntämiseksi on se, voidaanko eläkkeen alkamisajankohtaan, 31.12.2019 saakka solmitun työsuhteen katsoa päättyneen työntekijän eläkelain 11 §:n 4 momentin ja 13 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla.

A:ta ja eläkelaitosta kuultiin Eläketurvakeskuksen lausunnosta.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin eläkelaitoksen 10.2.2020 antaman päätöksen varaan.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työntekijän eläkelain 11 §:n 4 momentin mukaan vanhuuseläkkeen myöntämisen edellytyksenä on, ettei työntekijä enää ole siinä työsuhteessa, josta hän jää eläkkeelle.

Työntekijän eläkelain 13 §:n 1 momentin mukaan vanhuuseläke alkaa sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä on täyttänyt vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän ja lopettanut työn, jonka perusteella hän hakee vanhuuseläkettä. Vanhuuseläke voidaan myöntää takautuvasti, ei kuitenkaan ilman pätevää syytä pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemiskuukautta edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta. Viimeksi mainitun pykälän 4 momentin mukaan, jos työntekijän työskentely on alkanut ennen vanhuuseläkkeen alkamista ja jatkunut mainitun vanhuuseläkkeen rinnalla, tästä työskentelystä maksetuista työansioista karttunut eläke myönnetään hakemuksesta eläkkeen hakemista seuraavan kalenterikuukauden alusta edellyttäen, että työskentely on päättynyt.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:lle on myönnetty valtion eläkelain mukainen vanhuuseläke (sotilaseläke) 1.1.2015 alkaen. A on solminut määräaikaisen työsuhteen X Oy:n kanssa ryhmäpäällikön kokoaikaisesta työstä ajalle 1.1.2015 – 31.12.2017. A on jatkanut saman työnantajan palveluksessa määräaikaisella työsopimuksella 1.1.2018 alkaen 31.12.2019 saakka asiantuntijan tehtävässä 80 prosentin työajalla, minkä jälkeen hän on edelleen ajalle 1.1.2020 – 31.12.2021 solminut määräaikaisen työsopimuksen samalla tehtävänkuvalla saman työnantajan kanssa.

A on 4.2.2020 hakenut yksityisen eläkelain mukaista vanhuuseläkettä 1.1.2020 alkaen. Eläkelaitos on julkisten alojen eläkelain mukaisena viimeisenä eläkelaitoksena 10.2.2020 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle 1.1.2020 lukien vanhuuseläkkeen sotilaseläkkeen rinnalla tehdystä julkisten alojen eläkelain mukaisesta palveluksesta saaduista ansioista vuosilta 2016 – 2018. Päätöksen mukaan A:lla on oikeus yksityisen eläkelain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen hänen palvelussuhteensa X Oy:llä päätyttyä tai viimeistään 68-vuotiaana.

Vakuutusoikeus toteaa, että jos pelkästään julkisten alojen eläkelain mukaisella vanhuuseläkkeellä oleva henkilö työskentelee eläkkeen aikana yksityisten alojen työeläkelakien mukaan vakuutetussa työssä, myönnetään ensimmäinen yksityisten alojen vanhuuseläke, kun yksityisten alojen työeläkelakien mukaiset edellytykset täyttyvät. Tällöin henkilö voi hakemuksesta saada julkisten alojen eläkelain mukaisen eläkkeen aikana karttuneen vanhuuseläkkeen työsuhteen päätyttyä, aikaisintaan ikäluokkansa alimmassa eläkeiässä. Edellä kerrotun kaltaisessa tilanteessa työntekijän eläkelain 13 §:n mukaista säännöstä sovelletaan samalla tavalla kuin tilanteessa, jossa henkilölle myönnettäisiin vanhuuseläke ensimmäistä kertaa.

Työeläkelainsäädännössä työsuhteen päättymisellä tarkoitetaan työsopimuslain 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvan työsuhteen päättymistä. Työsopimuslain 6 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen työsopimus päättyy ilman irtisanomista määräajan päättyessä tai sovitun työn valmistuessa. Vakuutusoikeus toteaa työsopimuslain mukaisen lähtökohdan työsuhteen päättymiselle tarkoittavan sitä, että työsuhteen, josta henkilö siirtyy vanhuuseläkkeelle ennen vakuuttamisvelvollisuuden ylärajan täyttymistä, tulee päättyä kokonaan.

Eläkettä hakiessaan henkilöllä ei ole mahdollisuutta valita niitä työsuhteita, joiden perusteella hän hakee eläkettä. Vanhuuseläkettä ei voida myöntää aiemmin päättyneiden työsuhteiden perusteella, vaan vanhuuseläkkeen myöntämisen edellytysten täyttymistä tarkasteltaessa ratkaisevaa on eläkkeen alkamisajankohdan mukainen tilanne. Näin ollen eläkeiän täyttäneelle voidaan myöntää vanhuuseläke, jos henkilöllä ei ole eläkkeen alkaessa lainkaan jatkuvaa työsuhdetta tai, jos hänellä on eläkkeen alkaessa useita yksityisen alan työsuhteita, ja niistä jokin on päättynyt vanhuuseläkkeen alkamiseen.

Mikäli henkilö haluaa jatkaa työskentelyään vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen saman työnantajan palveluksessa, kuin ennen vanhuuseläkkeelle jäämistä, vanhuuseläkkeen myöntäminen edellyttää, että työsuhteessa tapahtuu olennainen muutos, kuten esimerkiksi työajan lyhentyminen, palkan muutos tai työtehtävien muutos. Muutoksen pitää olla olennainen objektiivisesti tarkasteltuna.

A on ollut pelkästään julkisten alojen eläkelakien mukaisella vanhuuseläkkeellä 1.1.2015 alkaen. Hän on eläkkeen aikana työskennellyt yksityisten alojen työeläkelakien mukaan vakuutetussa työssä 1.1.2015 alkaen. Ensimmäinen määräaikainen työsopimus on solmittu ajalle 1.1.2015 – 31.12.2017, toinen ajalle 1.1.2018 – 31.12.2019 ja kolmas ajalle 1.1.2020 – 31.12.2021. A:lla ei ole ollut rinnakkaisia työsuhteita X Oy:n kanssa solmittujen työsuhteiden rinnalla. Vakuutusoikeus toteaa, että edellä kerrotun kaltaisessa tilanteessa vanhuuseläkkeen myöntämisen edellytyksenä on se, että A:n työsuhde X Oy:n kanssa päättyy eläkkeen alkamiseen. Vanhuuseläkettä ei voida myöntää vain aikaisemmin päättyneistä työsuhteista, jos eläkkeen alkamista edeltävä työsuhde ei pääty vanhuuseläkkeen alkamiseen.

A:n 1.1.2018 alkanut määräaikainen työsuhde on päättynyt 31.12.2019, mutta hän on 1.1.2020 aloittanut uuden määräaikaisen työsuhteen samalla työnantajalla, samassa tehtävänkuvassa ja samalla työajalla. Koska A:n 1.1.2018 alkanut asiantuntijan osa-aikainen työ on uudella määräaikaisella työsopimuksella jatkunut edellisen määräaikaisen työsuhteen kaltaisena 1.1.2020 alkaen, ei hänen 31.12.2019 saakka solmitun työsuhteensa voida katsoa päättyneen työntekijän eläkelain 11 §:n 4 momentissa ja 13 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, että A:lla ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen ajalla 1.1.2015 – 31.12.2017 olleen määräaikaisen työsuhteensa X Oy:ssä perusteella jo 1.1.2020 alkaen.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 11 § 4 mom. sekä 13 § 1 ja 4 mom.
Julkisten alojen eläkelaki 120 § 1 mom.

 331 näyttökertaa