Alaikäisen opiskelijalle oli myönnetty toimeentulotukea, joka oli päätetty periä takaisin hänen vanhemmiltaan. Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko toimeentulo periä takaisin, kun alaikäisen vanhemmilla X:llä ja Y:llä ei katsottu olevan sellaisia tuloja tai varoja, joita olisi voitu periä. Lisäksi X:ää uhkasi työkyvyttömyys reumojen ja selän välilevyrappeuman takia.
Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.
Toimeentulotuesta annetun lain 21 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuen takaisinperinnän edellytyksenä on, että korvausvelvollisella asiasta päätettäessä tai myöhemmin on oikeus saada sellaisia tuloja tai varoja, joista korvaus voidaan periä vaarantamatta korvausvelvollisen tai sellaisen henkilön toimeentuloa, josta hän on pitänyt huolta tai on velvollinen pitämään huolta.
Pääsääntönä on toimeentulosta annetun lain 19 §:n mukaan, ettei toimeentulotukea saa periä takaisin. Takaisinperintä voi tulla kysymykseen vain silloin, mikäli lain 20 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Lisäksi korvausvelvollisella on oltava asiaa päätettäessä sellaisia tuloja tai varoja, joista korvaus voidaan periä vaarantamatta korvausvelvollisen toimeentuloa.
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja hylkäsi Seinäjoen sosiaali- ja terveyslautakunnan hakemuksen X:n ja Y:n velvoittamisesta suorittamaan heidän pojalleen maksetut toimeentulotuet, jotka olivat yhteensä 4 567,01 euroa.